Laumanvartija

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Laumanvartija (englanniksi livestock guardian dog) on joillekin koiraroduille tyypillinen käyttötarkoitus. Laumanvartijarodut ovat isokokoisia koiria, jotka elävät kotieläinlaumassa suojellen sitä lähinnä suurpedoilta. Joitakin rotuja käytetään myös omaisuuden- ja alueiden vartiointiin.

Laumanvartijat eivät yleensä paimenna, ne eivät siis ole paimenkoiria. Niillä ei myöskään ole juurikaan riista- tai saalisviettiä.

Laumanvartijoilla on äärimmäisen korkealle kehittynyt hoiva-ja suojeluvietti omaa laumaansa kohtaan. Ne ovat yleensä valmiita uhraamaan henkensä puolustaessaan laumaansa ja hyväksyvät omistajaansa mukaillen sen jäseniksi lähes mitä hyvänsä. Suojeluviettiä ei tule koskaan vahvistaa keinotekoisesti. Koirat käyttävät luonnollisia vartioimis- ja suojeluvaistojaan kun tilanne sitä edellyttää.

Ne ovat myös varsin reviiritietoisia koiria. Useimmat yksilöt eivät hyväksy omaksi reviirikseen mieltämälleen alueelle vieraita eläimiä tai ihmisiä mikäli omistaja ei ole paikalla. Myös perheen autoa ja muuta omaisuutta saatetaan vartioida tarkasti.

Laumanvartijarotujen käyttö on tyypillistä seuduilla missä lampaita tai muita kotieläimiä paimennetaan laumoissa. Koirien tulee olla itsenäisiä ja rohkeita. Ne ovat myös herkkäluontoisia koiria jotka muistavat pitkään niin hyvät kuin huonot kokemukset.

Laumanvartijat ovat minimireaktion koiria ja saattavat antaa laiskan tai flegmaattisen vaikutelman makoillessaan uneksivan näköisinä kotieläinlaumansa lähistöllä. Ne kuitenkin tarkkailevat herkeämättä ympäristön ääniä, hajuja ja liikkeitä. Mahdollisen uhkan havaitessaan koirat valpastuvat välittömästi ja reagoidessaan uhkaan koirat ovat kokoisekseen hämmästyttävän nopeita sekä ketteriä. Esimerkiksi Kangalinkoiralle, joka todennäköisesti onkin eräs nopeimmista laumanvartijaroduista, on mitattu jopa 56 km/h juoksuvauhti. Koirat liikkuvat varsin taitavasti myös epätasaisessa ja jyrkässä vuoristomaastossa.

Pennun on päästävä elämään vartioitavan lauman eläinten kanssa jo varhaisella sosiaalistumiskaudella (7–12 viikon iässä). Parhaat yksilöt työkäyttöön kotieläinten pariin ovat yleensä rauhallisia, jopa hieman syrjään vetäytyviä. Nuorta koiraa voi joutua joskus opastamaan, miten vartioitavien eläinten kanssa ollaan, että niitä ei saa jahdata edes leikillään. Parhaiten nuori koira oppii kuitenkin tavoille jos sillä on vanhempia koiria opastamassa miten vartioitavien eläinten kanssa toimitaan ja eletään.

Työkoiraksi tarkoitetun pennun kanssa tulee ehdottomasti välttää sen leimautumista ihmisiin, siksi sen tulee elää vain eläinten parissa, lampolassa tai navetassa, ja siellä aluksi omassa turvallisessa aitauksessaan. Eläinten pitää ehtiä tottua toisiinsa, eikä pentu saa tallautua kotieläinten jalkoihin. Puolivuotisena koiran voi jo ottaa mukaan laitumelle.

Laumanvartijoilla on tyypillisesti paksu ja säätäkestävä turkki ja takajaloissa usein kaksoiskannukselliset kynnet. Monet rodut ovat valkoisia väritykseltään, jolloin ne eivät erotu suojeltavasta laumasta ja paimen erottaa ne helpommin sudesta. Joissakin maissa työkoirilta typistetään yhä hännät ja korvat, jotta ne eivät repeytyisi taistelussa susien kanssa.

Alueilla missä susia liikkuu paljon, laumanvartijakoirilla käytetään pitkillä metallipiikeillä varustettua kaulapantaa nimeltään carlanca tai wolf collar. Kaulapannan leveä nahkapohja suojaa koiran kurkkua ja kaulavaltimoita, terävät piikit estävät niskan puremat. Joillakin laumanvartijaroduilla, etenkin urospuolisilla yksilöillä on paksu ja irtonainen kaulapussi jonka tarkoituksena on suojata koiran kurkkua.